EDESSÄ ELÄMÄÄ?
			Sinä tulit taas viime yönä siihen viereeni kyselemään
			että vieläkö muistan sinut ja vieläkö unia nään
			Minä vastasin sinulle jotain ja annoin taas unien tulla
			ja jotenkin ymmärsin kuitenkin, että olet vain vierailulla
			Sinä vastaani tulit kerran, jossain baarissa tavattiin
			olit palannut takaisin kotiin ja kyllästynyt unelmiin
			Enkä tuntenut sinua enää, olit jotenkin erilainen
			eikä ainoa syy ollut siihen se kauaksi jätetty nainen
			Minä muistan kun virsiä laulettiin, siinä teltassa, yön hämärässä
			joen rannalla syntyjä syviä, kun ei olleet ne muut näkemässä
			Ja aamulla herättiin varhain ja kahvit me keitettiin
			ja entiset unelmat hiljaa me yhdessä peitettiin
			Me tavattiin kesällä kahdeksankuus, oli yhteistä aikaa meillä
			oli uskoa, voimaa ja unelmaa kuin pienillä perkeleillä
			Ja me yhdessä taivaalla lennettiin ja uskottiin enkeleihin
			enkä aavistanut että pian sinäkin liittyisit heihin
			Luin nimesi lehdestä sunnuntain, olit kahdella palstalla siellä
			olet muualla nyt mutta toivon niin, että kuljet taas tutulla tiellä
			ja katselet pilvien päältä, sieltä vanhaa ystävääsi
			joka laulussa pienessä tässä, näin muistelee elämääsi
			Pieni hetki on edessä elämää meillä täällä jokaisella
			ja takana turhia toiveita, liian turhia kuvitella
			Siihen väsyy kun liikaa miettii ja helpolla luovuttaa
			eikä päästä iloa sisään, joka suruista vapauttaa
			ja lähtee lentämään, lentämään…